keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Pahimmasta vihollisesta parhaaksi ystäväksi

Mä en oo ikinä ollu mikään liikunnallinen ihminen. Ala-asteella pelasin yhden kesän jalkkista ja vihasin sitä koko sydämestäni. Koulun liikuntatunnit oli ala- ja yläasteen ajan hirveintä, mitä tiesin, koska olin kaikessa rehellisesti aivan paska. Ammattikoulussa jostain syystä aloin tykkään liikuntatunneista, en tiedä johtuko hyvännäkösestä liikan opettajasta (nuori mies) vai siitä, että siellä aina porukalla päätettiin, mitä tehdään ja muutenkin oli aika vapaa meno :) Parhaillaan jossain jaksossa tais olla joku 4 tai 5 tuntia liikuntaa kun otin kaikki valittavissa olevat lisäliikunnatkin ja olin aina tosi innoissani niistä.


Siihen sitten liikunnat jäi ja joskus Hämeenlinnassa asuessa kun poikkesin ihan läpällä kaverin kanssa Parolannummen apinaradalla naureskelinkin, et enpä oo tehny liikuntasuoritusta kolmeen vuoteen :D


Koiran hankittua tietysti on tullut käveltyä sen kanssa ja kevät/kesäkeleillä sitä ilmankin, mutta talvella kun on liukasta ja kylmää, ei oo hirveesti innostanut.



Oon aina ollutkin ruumiinrakenteelta aika hoikka, vähän sellanen laiskanlaiha, ettei oo mitään lihaksia, niin ei sekään oo varsinaisesti pahemmin motivoinu tekeen mitään.


Käännekohtana voisin pitää ehkä sitä viimekeväistä Teneriffan matkaa... Kattoin jotain kuvia, mitä siellä oltiin otettu ja näytin niissä mielestäni ihan järkyttävältä, poistin kaikki kuvat itestäni ja totesin et pakko tehdä jotain itsellensä ennen kun lähtee käsistä :D Jälkikäteen harmittaa kun poistin ne, ois ollut jotain ns "motivaatiokuvia". Niin, kuvissa oli se vika kun entinen poikaystävä tosi pitkänä miehenä ne oli kuvannut yläviistosta, näytin lyhyeltä ja reidet tosi paksuilta ja kaikenlisäks olin aivan sairaan valkonen :D


Heti matkan jälkeen alotin uudessa työpaikassa ja täällä meillä on ns liikuntaskaba, jossa saa pisteitä sen mukaan miten on liikkunut ja sitten arvotaan aina joku kiva palkinto tasaisin väliajoin. Lisäks kotona alko oleen vaikeeta ja halusin olla mahdollisimman paljon muualla, niinpä oli aina hyvä vaihtoehto kadota lenkkipoluille ensin yksinään ja vielä sen jälkeen Dominon kanssa.


Jossain vaihees aloin vähän siinä juoksenteleen ja innostuin kun aina jakso juosta vähän pidemmän matkan kun viimeksi, tykästyin siihen ihan hirveesti.



Ryhmäliikunnat on aina kiinnostanut mua tosi paljon ja oon halunnut niitä koittaa, mutta ne on aika kalliita ja mistään ei löytynyt sellasta sopivaa "testijaksoo". On ihan eri juttu tuleeko siellä oikeesti käytyä, vaikka se yks tai kaks kertaa kivaa oliskin. Muita tekosyitä on ollut esim. miks maksaa liikunnasta kun kotonakin voi tehdä kaikkee ja nimenomaan lenkkeillä yms ihan ilmaiseksi. Mun kohdalla tollanen on tosiaan iha tekosyy, siks mun on turha salillekkaan mennä, koska en kuitenkaan saa mitään aikaseks, ellei
joku oo ikäänkuin vahtimassa.



Nyt tossa marraskuussako GoGolla oli tällänen kampanja, että 20,00 €:lla sai 12 päivän kortin, jolla sai käydä salilla ja jumpissa niin paljon kun sielu sietää ja olin siitä jo aivan innoissani. Hommasin sellasen ja lähdin Annan kanssa testaileen BodyCombattia... Olin kyllä aivan pihalla alkuun niistä liikesarjoista, kuten vieläkin oon aina jos koitan jotain uutta, etenkin niitä tanssijuttuja (BodyJam, SHBAM yms) mutta en anna sen haitata, jos se jollekkin on ongelma et oon siellä vähän pihalla niin tosiaan on sit oma ongelmansa. Jostakin kaikki on alotettava.


Mun omia suosikkeja on ehdottomasti nimenomaan combat ja BodyPump. Ekalla kerralla pumpissa otin ihan suoraan kilon painot tankoon ja vedin niillä koko setin läpi, mutta sen jälkeen oon sit lisäilly painoja pikkuhiljaa.



Oon huomannut jo ihan selkeitä muutoksia mun ruumiissakin, mun reidet on selvästi kiinteytyny ja selluliitti vähentyny, käsivarsiin ja selkään muodostunut ihan oikeita lihaksia :D Muut sitä ei välttämättä näe, mutta vitsi miten hienoo kun huomaa ite kehittyneensä ja jaksavansa ehkä nostaa hieman isompia painoja kun edellisellä kerralla. Mun unenlaatu on parantunu, iho kirkastunut ja oon selvästi muutenkin paremmalla tuulella kaikinpuolin.

Tein itselleni yhteiskunnan painostuksesta profiilin HeiaHeiaankin ja oon sinne kirjaillu ylös nyt noita mun treenejä. Tässä pari viikkoo viimevuoden lopulta:


Aika paljon tullu käytyä välillä mut minkä sille mahtaa kun on niin kivaa. Eniten nautin tollasista missä oikein hiki lentää ja siitä kun seuraavana päivänä oikein tuntuu, että jotain on tullu tehtyä :P Oon myös täysin tietonen siitä että lihasten palautuminen vie oman aikansa ja välillä täytyisi pitää lepopäiviä yms ja siks yritän käydä noissa aika monipuolisesti ja välillä olla päivän pari kotosalla :) En hirveesti muuten tota sovellusta selaile, mutta jos joku haluaa lisäillä kaveriksi niin saa luvan, nimellä Anniina Pohjanen sieltä vissiin löytyy. Voisin alkaa tekeen viikottain pienen katsauksen edellisviikon workoutteihin jos vaan muistan/jaksan :D

Teille, jotka ootte harkinnu jumppailun aloittamista niin sanon vaan että koittakaa ihmeessä, huonosti jos käy voi olla, että jäätte koukkuun ja pahasti ;)

Tunneille kannattaa ottaa mukaan juomapullo ja pieni hikipyyhe, mukavat vaatteet ja kengät, niillä pääsee oikein hyvin alkuun.

Kivat vaatteet, kengät ja muut piristää tietysti jumppaamista, vaikka ite ainakaan muitten vaatetukseen en juuri kiinnitä huomiota. Joskus saatan tunnille pääsyä odotellessa kattoo, et onpa kivan näköiset kengät tai hienon värinen toppi jollakin, mutta siinä kun keskittyy omaan suoritukseen niin ei tuu kyllä huomattua mitään tälläsiä.

Mun pitäs ostaa jotain uusia vaatteita kyllä, tässä vähän vielä niihin liittyen.


Kengät

Vauhdikkaammissa jumpissa, kuten attackissa, jossa juostaan ja hypitään paljon, on tärkeetä olla hyvät kengät, jotka tukee jalkaa ja vaimentaa iskuja, esimerkiksi juoksulenkkarit sopii näihin hyvin. Pumpissa taas on käytännössä ihan sama, millaset kengät jalassa on ja venyttelyissä/balancessa ei kenkiä tarvita ollenkaan.
Ainakin ekat kengät kannattaa ostaa nettikaupan sijaan ihan myymälästä, jossa kenkiä voi sovittaa ja kysellä apua myyjältä henkilökohtaisesti paikan päällä.

Urheiluliivit
 
Kunnollisiin urheilurintsikoihin on myös syytä panostaa. Liivien tukevuutta kannattaa testata ihan sovituskopissa hyppimällä.


Housut

Alaosaks käy ihan tyyliin mitkä tahansa verkkarit, shortsit, jumppatrikoot... Pääasia, että materiaali on joustavaa, mukavaa ja hengittävää. Ite tykkään pitää shortseja noissa, jossa tarvii riehua paljon, koska välillä oon aivan hiessä sääriä ja käsivarsia myöten, ihan kun saunassa olis käynyt :D


Paidat

Näissä on sama juttu kun housuissa, tavallinen teepaita käy aivan hyvin, mutta esimerkiks H&M:n urheiluosastolta ja urheiluliikkeitten alelaareista löytyy edullisesti ihan hyviä ja kivan näköisiä toppeja.


Muut

Hikipyyhe on hyvä olla, johon kuivailla käsiä ja naamaa, sekä juomapullo. Näillähän voi hifistellä ihan pilvin pimein, mutta tavallinen vanha käsipyyhke ja tyhjä limupullo ajaa ihan saman asian. Hikinauhoja, pantoja ja huivejakin näkee porukalla ja esim. combatissa hanskat voi olla ihan hauskat tai pumpissa, ettei tanko lipsu hikisissä käpälissä.

Munhan on tosi hyvä kirjottaa näistä vaatteista kun vedän vieläki pikkuveljeltä perintönä saaduissa sisäpelikengissä, jotka sillä on ollu salibandya harrastaessa kun se on ollut 9 vuotias (huom, pikkuveli on nyt  21-vuotias :DD) ja sillä kasvo jalka niistä niin nopeesti yli, että ne jäi melkein käyttämättömiksi :D Ja mullakaan noille luonnollisesti ei hirveesti käyttöö oo tätä ennen ollut.... :D Toppeina mulla on jotain vanhoja rytkyjä ja urheilurintsikoista ei oo tietookaan, yksinkertasesti mua kuvottaa tää mun olematon rintavarustus niin pidän ihan tavallisia rintsikoita (joissa on tietysti ihan normaalit toppaukset :D) koska en sietäis sitä kun urheiluliivit vielä litistää ton yläruumiin about montuille siitä kohdasta, missä pitäs olla jotain uloketta :D

Piti vielä kertoilla vähän siitä kahvakuulasta, mikä mulla on kotona, mutta tästä tuli niin helvetin pitkä, että laitan siitä juttua joku toinen kerta, ettette aivan pitkästy tätä lukiessa! Mutta toivottavasti tykkäsitte!

Onko täällä mahdollisesti muita, jotka ennen on vihannut liikuntaa ja löytänyt kuitenkin sen ilon jostakin vanhemmalla iällä?! Miten te liikutte tai millasia lajeja harrastatte?


Kuvat on We heart Itistä ja vaatekuvat Zalando.fi

36 kommenttia :

  1. Hyvä tyttö! Ihanaa että säkin oot löytänyt liikunnan :-) pumpissa on nykyään mun mielestä kengillä vähän väliä, koska sieläkin hypitään jonkin verran! Mutta oikeessa oot :-) tuon boxin kengistä en mitään suosittele jumppiin, mutta salille joo!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehäänkös siinä askelkyykkybiisissä noin 6 hyppyä eli aika mitäänsanomatonta ja kyllähän nekin toki voi jättää väliin.

      Poista
    2. Joo kattelin tuolta zalandosta juoksulenkkareitakin, mutta kun ei ollut tarpeeks kivan näkösiä niin valkkasin vaan noita salikenkiä tähän, heh :P

      Poista
  2. Mä en oo koskaan ollut mikään liikunta ihminen, olen siis kyllä pitänyt ryhmäliikunnasta mitä koulussa tuli harrastettua mutta en oo ikinä ajatellut mitään kunnon salilla käymistä tai muutakaan.
    4 kuukautta sitten kun synnytin ja huomasin vaa'alla miten järkyttävästi painoin, miten maha ei palautunut eikä housutkaan enää mahtuneet niin päätin muuttaa tätä ajatusta ja aloinkin tykkäämään liikunnasta. Aloitin siis ihan perus kotijumpilla ym.
    Huomenna menen ensimmäistä kertaa salille, jossa mua odottaa luultavasti joku saakelin iso steroidimöykky, valmiina laittamaan mut raatamaan niin että verta pukkaa hien sijaan ja mua jännittää ihan pirusti. :D
    Perjantaina meen sitten ryhmäliikuntaan, bodybalanceen ja toivottavasti innostun käymään useemmin, koska haluan ainakin päästä kokeilemaan bodycombatia. :)
    Mulla on vaan niin hirveä uusien asioiden pelko(?) joten jännitän varmaan pääni kipeäksi huomista. :D
    Ja vielä, että otin suoraveloituksella kortin tohon kuntokeskukseen, hinta 55 euroa ja siihen sisältyy kuntosali 24 h, kuntosaliohjaus ja ryhmäliikunnat eli pakko ottaa kaikki ilo irti näin "halvasta" treenauksesta. :D Sori pitkä kommentti, kiva postaus oli ja mulle tosi ajankohtanen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäsit jumppailusta ja hirveen kiva jos tää osu sulle sopivaan saumaan tää postaus!! :)) Mua kans aina jännittää uudet asiat ja uudet paikat vähän, siinä iso syy miks en oo salillakaan koskaan käynyt! Jos mun kaveri ei kävis tuolla ja ois mua saanu innostettua, en ois saanu ikinä aikaseksi lähteä!

      Poista
  3. Ite kans vihasin peruskoulussa liikuntaa, mut oikeasti se oli vain tosi masentavaa, hyviä liikkujia suosittiin ja jos et harrastanut mitään lajia, jossa oli treenejä monta kertaa viikossa ni et ollut opettajan mielestä mitään.

    Ite innostuin viime kesänä, ku postiluukusta kolahti läheisen kuntokeskuksen kesätarjous ja siitä se sitten lähti :) Nykyään käyn salilla, juoksemassa ja ryhmäliikunnoissa! Liikkuminen on nykyään mahtavaa, ku ennen se oli perseestä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa et säkin oot löytäny liikkumisen ilon!!! :) Ja toi on niin totta, mitä sanoit koululiikunnasta, jos et harrastanu mitään niin olit ihan turha opettajankin silmään, todettu :D

      Poista
  4. Heh, kuulostaapa tosi tutulta tuo, että ala-asteella ja yläasteella liikunta on ollut täyttä paskaa, itekkin tuntu että oon kaikessa ihan surkea, eikä sen takia ollut oikein fiilistä koko hommaan. Amiksessa sitten oli jo kivempaa.

    Nytten oon alkanu ajatella, että se on aika tyhmä homma, että koulussa lapsille aloitetaan jo liikunta silleen, että on PAKKO hiihtää, luistella, pelata jotain paskaa jalkapalloa jne! Ja ne lajit on tosi vähäisiä mitä siellä tehdään. Koko talvi on suunnilleen luistelua tai hiihtoa, jota ite vihasin sydämeni pohjasta. Toki onhan se hyvä, että niitäkin opetellaan, mutta mielestäni pitäis kokeilla enemmän lajeja, eikä aina pakottaa, koska vähänkö siitä jää paha maku suuhun ja ei ihme, jos liikunta ei innosta!!

    On kai se nyt ala-asteikäiselle varsinkin perseestä, jos koko ajan joutuu tuntemaan itsensä tosi huonoksi ja surkeasi, kun pakon eessä pitää tehä, eikä koskaan anneta vaihtoehtoja!

    Eri asia tietysti niille, jotka on hyviä kaikessa ja tykkää niistä lajeista. Mutta jotenkin oon nykyään paljon miettinyt, että saattais olla ihan erilainen into liikuntaan, jos koko homma ois alkanut vähän eri tavalla.

    Ite ootan kevättä että pääsee lenkkeilemään sulille teille ja katsomaan, jaksaako sitä juosta. Salille myös haluttais ja jumppiin, mutta ei oo köyhällä vara liikkua, tuppaa niin kalliita olemaan ne kortit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl toi koululiikunta on jättäny muutamia lajeja, esim. hiihto - kohtaan niin pahat traumat sen pakottamisen takia, että ei mitään järkee. -20 astetta pakkasta ja pienet lapset pakotetaan sinne kohtuuttoman pitkälle hiihtolenkille, eikä mitään vaihtoehtoja anneta.... vittu ihan karmeeta :D Ja sit justiinsa kun jaetaan joukkueet niin miten pahalta joistain herkemmistä lapsukaisista tuntuu jäädä aina viimeseks :/

      Varmasti ois vähä erilaine mielenkiinto liikuntaa kohtaan todellakin jos ois pikkusen eri tavalla avattu näitten lajien maailmaa :D

      Poista
  5. Minä vihasin liikuntaa niin kauan kun olen elänyt.... Mutta silti liikuin välillä ja jojolaihdutin koska en kestänyt itseäni lihavana. Nyt vasta 23-24 vuotiaana olen oikeasti löytänyt sen ilon... Muistutan aina itseäni kuinka hyvälä tuntuu jälkeenpäin ja kuinka hyvältä alkaa näyttää. :) Ravintolisät auttoi kovasti tässä asiassa kun sain lisää virtaa niin täytyihän se johonkin muuhun käyttää kun tv:n katselemiseen.

    VastaaPoista
  6. Niin kauan kuin olen elänyt, olen vihannut liikuntaa mutta jojo laihduttanut välillä kun en ole kestänyt itseäni lihavana... Vasta nyt 23-24 vuotiaana olen sen oikeasti löytänyt. Aina vaihdan lajia kun alkaa kyllästyttää, kunhan liikkuu vähintään 3 kertaa viikossa! Yritän muistuttaa itseäni kuinka hyvältä tuntuu jälkeenpäin ja kuinka hyvältä alkaa näyttää. Myös ravintolisät auttoi kovasti koska kun sitä lisäenergiaa on alkanut tulla niin paljon ja ensin käytin sen vaan tv:n katselemiseen tai johonkin muuhun, tajusin tekeväni sen aivan väärin.. Nyt oon yli 7kk liikkunut säännöllisesti. Tsemppaan jatkuvasti itseäni miettimällä ihannepainoa ja muita tavoitteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua motivoi kaikki ihanat kuvat hyvin treenatuista ämmistä, esimerkiksi We heart itistä tulee välillä ihailtua kuvia ja kaikkia kivoja juttuja.

      Hyvä homma toi, että jos kyllästyttää tai muuta niin sit vaan vaihtaa lajia ja koittaa jotakin muuta, vaihtoehtoja on niin rajattomasti! 7kk on pitkä aika, you go girl ja tsemppiä jatkossakin! :)

      Poista
  7. Ala-asteella ja yläasteella vihasin koululiikuntaa. Osasyynä tähän oli koulukiusaaminen ja se, ettei mua liikuntatunneilla koskaan haluttu mihinkään joukkueeseen. Silloin kun joukkueita valittiin, jäin aina viimeiseksi. Kauppiksessa saatiin itse valita mitä liikuntaa halutaan ja siellä se alkoikin tuntua jo mukavemmalta, muttei silti innostanut harrastamaan liikuntaa vapaa-ajalla. Alaikäisenä olin kuitenkin hoikka, mutta sittemmin ylipainoa on kertynyt alkoholinkäytön ja epäterveellisen ruokavalion myötä. Tällähetkellä ylipainoa on n. 14kg :s Tuo 14kg ylimääräistä on kertynyt n. 6 vuoden aikana.
    Viime syksynä innostuin salilla käymisestä, mutta sitten olin useamman viikon kipeänä ja sen aikana myös motivaatio hävisi. Nyt alkuvuodesta olen löytänyt motivaation uudestaan ja tavoitteena löytää terveelliset elämäntavat ja innostus liikuntaan. Ryhmäliikuntoihin lähtemiseen pitää vielä kerätä rohkeutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tekstissä on paljon kohtia, jotka vois olla kun suoraan mun suusta!!! Oon tosi kiitollinen, että itelle ei oo kertyny ylipainoo epäterveellisistä elämäntavoista huolimatta ja nyt oon itseasiassa jo lyhyen aikaa elänykin huomattavasti terveellisemmin, esim: tän vuoden 3 viikonlopusta oon ollut kaksi selvinpäin (mulle tää on tosi paljon) ja ulkona oon syöny 'vaan' max 4 kertaa viikossa.... no okei, kuulostipa terveelliseltä :D Mutta tsemppiä vaan, kyllä se innostus sieltä taas löytyy!!! :)

      Poista
    2. Välillä inhottaa myöntää että se on mulle tosi harvinaista jos mä oon viikonlopun selvinpäin. Mulla ei oo paljoa kavereita, harvoin tulee ketään pyydettyä et hei lähetään juomaan ja baariin, mutta jos joku pyytää mua niin oikeastaan aina mä lähden. Jotenkin ajattelen niin et jos en mee niin jään jostain paitsi.

      Poista
  8. Hah, mä olin eilen ostanu tollaset samanlaiset Niken valko-pinkit lenkkarit, mitkä tossa sun kollaasissa on :D
    Tänään testaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä näin sen sun siitä instagrammin kuvasta! :D Ens viikolla treenaillaan sit aivan vitusti! :D

      Poista
  9. liikuntainto on kadonnut, mutta jospa se kohta taas löytyisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KYllä se sieltä löytyy, selaile vaikka weheartitistä inspiraatiokuvia, mulla ainakin auttaa ;>

      Poista
  10. hei mistä noi adidaksen shortsit on tossa housut-osiosta :) ?

    VastaaPoista
  11. En oo koskaan liikkunut muuten kuin ala- ja yläasteen liikkatunneilla, mitkä oli mun osalta kanssa ihan helvettiä. :D Mutta nyt on tullut sellanen fiilis, että ois kiva alkaa käymään salilla ja noissa ryhmäliikunnoissa!

    Mutta kysyisin sellaista, että katotko sä/kattooko yleensä porukka salilla/ryhmiksissä kieroon jos sinne menee meikit naamassa? Itse meikkaan aika paljon arkisinkin, ja oon sellasta tyyppiä etten liiku kiskallekaan ilman meikkiä, syynä ainakin osittain hieman huono itsetunto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ne oli kans ihan helvettiä, tai okei - käytin ehkä väärää sanavalintaa, mun mielestä ne oli syvältä perseestä, en vaan jaksanu sietää niitä yhtään, ei kiinnostanu sitten vittuakaan :D Ehkä muutamat lajit oli ok esim. luistelu ja uinti ja joku vitun suunnistus mutta kaikki muut :( :(

      Ite en kyllä kato yhtään, onko jollain meikit naamassa tai ei... Tai siis oon nähny ihmisiä runsaankin meikin kanssa siellä, mutta en oo kyl ajatellu mitään negatiivista niistä, käyny vaan mielessä, että esim tullut suoraan treffeiltä/töistä salille (kuten mäkin hyvin usein) eikä oo vaan nähny tarpeelliseks pestä pois, en minäkään pese :)

      Poista
  12. Ootko kokeillu nuita urheilutoppeja erilaisia? Nimittäin itsekin olen pienirintainen ja luulin että ne kauheesti litistäis lyttyyn, mutta ei :D Ei ne litistäny niin paljon mitä luulin ja ovat tosi tukevat ja mukavat päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo kokeillu ainuttakaan urheilutoppia ikinä päälleni :) Tai siis urheiluliivejä nimenomaan :) Kiva kuitenkin kuulla, jos ne on oikeesti hyvät! :)

      Poista
    2. Mulla oli kans aluks vähän epäluuloja litistyksen suhteen, mutta yllätyin kun näin semmosia "topatumpia" urheiluliivejä :D olin kuvitellut, että ne on kaikki vähän semmosta uikkarimaista ohutta kangasta, mutta esim. h&m:llä oli semmosta paksua ja tukevaa materiaalia! Suosittelen kysyyn myyjältä ihan rohkeesti, et mikä sopis omaan käyttöön. :)

      Poista
  13. Kiva postaus :) itelläkin on ostoslistalla kahvakuula,niin olis ihan kiva lukea siitäkin jotain postausta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä koitan laittaa sellasta tulemaan kun keksin miten toteutan postauksen :P

      Poista
  14. Hahha hekottelin vaan tätä lukiessa :D oot hauska <3 ja toi pizza-kuva oli paras!!:DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Kiitos Anna <3 Noi kuvat oli niin huippuja, weheartitistä löysin ne ja naureskelin niille kans ihan sairaasti kun kuvas entistä mua niin täydellisesti!!! :D

      Poista
  15. mullon käyny ihan samallailla!! oon vihannu aina koululiikkaa ja pelkkä ajatus liikunnasta saanu mut vihastuu.. mutta yhtäkkiä aloin käymään itekkin hölkkäämässä ja innostuin siitä kunnolla ja ylipäätänsä liikunnasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsi miten kiva kuulla, kyllä se innostus sieltä löytyy kun sille on sopiva aika! Pidä vaan lippu korkeella!!! :))

      Poista
  16. täälläpäin vastoin :D asunu "maalla" noin parin kilsan päästä kaupungista. en oo voinu välttyä nuorempana liikkunnalta. koululiikunta oli ykkösluokasta amiksen kolmanteen vuoteen yks suosikki'aineista' ana arvostanut luonnos temmellystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, mä asuin Tampereen keskustasta 12 km päässä (Ylöjärvelle oli ehkä 5 km?), että se vasta olikin landee ;) Nuorena tulikin kyllä juostua luonnossa rokee ja pokee, 10 tikkua laudalla, pistettä jne ja vaellettua metsissä, kiipeiltyä kallioilla, pyöräiltyä, pulkkailtua yms kavereitten kanssa, mutta se olikin sitä mahtavaa hyötyliikuntaa! :)

      Poista
  17. Minäkin yhdyn oikeastaan kaikkiin muihin kommentin jättäjiin siinä, että peruskoulussa en voinut SIETÄÄ liikunnantunteja juurikin niistä syistä, että opettaja suosi niin selvästi kaikkia liikuntaa muutenkin harrastavia jne. Ehkä se pakollisuuskin oli osasyy inhoon, enkä oikein koskaan osannut ajatella että siitä koululiikunnasta olis mulle mitään hyötyä. Lisäksi en pidä talviurheilulajeista yhtään (vieläkään), ja kun puolet vuodesta on sitä luistelua ja hiihtoa, niin...

    Oon ollut myös ylipainoinen koko ikäni ja myös mun koko perhe on isokokoista. Voin myöntää suoraan, että en oo hirveesti saanut sellaista terveellisen ruokavalion perustaa kotona eikä kukaan oo koskaan liiemmin myöskään innostanut tai kehottanut liikkumaan. Nyt oon kuitenkin lopultakin (20-vuotiaana) alkanut löytää sitä liikunnan iloa, käyn ryhmäliikuntatunneilla amkin liikuntaseuran kautta ja tällä hetkellä on menossa myös 2vkon ilmainen kuntosalikokeilu. Ehkäpä innostun tästä hommaamaan vielä salikortinkin... :D Mutta joo, oon vihdoinkin alkanut syömään terveellisemmin ja kiinnittämään huomiota liikkumiseen ja eiköhän tästä nousta ylöspäin koko ajan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti tsemppiä sulle!! :)) Ite 20 vuotiaana olin vielä ihan varma, etten ikinä vois kiinnostua liikunnasta tai jaksais ikinä tehdä mitään urheilusuoritusta, mikään laji ei kiinnostanu jne, mutta kyllä se innostus sieltä jostain sitten löyty ja nyt oon ihan täysin hurahtanu :P Kyllä se siitä lähtee!!! :)

      Poista