keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

Dream it. Wish it. Do it.


Tapahtumaketjun alku

Tutustuin kesän/syksyn aikana pariin mimmiin, joilla oli silikonit, toisella suht tuoreet. Näiltä tytöiltä kyselin aiheesta usein tosi paljon. Koska oon asiaa miettinyt niin pitkään ja hintoja tarkemmin tutkiessani totesin, ettei operaatio aja mua vararikkoon, aloin sitten miettiin asiaa vakavasti ja päätin toteuttaa mun haaveen.


Työpaikalle kertominen
Mun työ ei oo fyysisesti raskasta ja kävelen töihin alle kymmenen minuuttia. En muista miks, mutta meillä oli tälläset pienet henk. koht. palaverit hommissa kolmistaan pomon ja hr-tyypin kanssa ja sen yhteydessä kysyin, onko mun mahdollista saada lähitulevaisuudessa jonkin viikon torstai-perjantaipäivät vapaaksi, koska oon suunnitellut meneväni plastiikkakirurgiseen operaatioon. Olin lukenut netistä, että jos leikataan torstaina, voi yleensä tollasiin töihin mennä jo maanantaina. Kai tää on ihan tapauskohtausta ja saikkuahan tietysti voi hakee, mutta se on ilmeisesti palkatonta (en tiedä riippuuko lääkäristä, joka saikun kirjottaa vai työpaikasta vai mistä)...? No, vastaus oli kuitenkin ok pomon puolelta, kunhan ajoissa ilmoittelen asiasta.


Tuumasta toimeen
Hankalinta oli laittaa projekti alkuun, koska oon tosi huono soitteleen mihinkään paikkoihin ja kyseleen yms yms yms.

Pistin sitten muistaakseni syys-/lokakuussa sähköpostia toiseen yritykseen (jota en mainitse nimeltä, kunnioittakaa mun päätöstä) ja kyselin aikaa konsultaatioon ja sellanen sitten sovittiin. Odotin tosi innolla!

Oisko ollut ton konsultaatioajanvarauksen jälkeen kun viikonloppuna oli yhdet kivat ulkoporeallasbileet, jonne menin silarit omistavan kaverin kanssa. Meidän lisäks siellä oli pari muuta kaverityttöä, niistä toisella silikonit ja toisella luonnostaan isot omat tissit. Häpeeminen on väärä sana, sellasta tunnetta en kokenu, mua vitutti ja ärsytti olla siellä ihan lautana tyhmissä topatuissa valkosissa bikineissä. Bileet oli hyvät ja mulla oli hauskaa, niitten jälkeen en ottanut märkiä biksuja enää kotiin viemisiksi vaan heitin ne paikan päällä itekseni nauraen roskiin ja totesin tuleva konsultaatio ja sitä seuraava leikkaus mielessä, et noita en tuu tarviin _enää ikinä_.


Takapakkia
Konsultaatio tuli ja meni. En muista viikonpäivää, millon se oli, mutta sovittiin, että ensviikon maanantaina sieltä soitetaan mulle kello 17 ja sovitaan mahdollisesti leikkauksen ajankohta. Maanantaina soittoo ei kuitenkaan kuulunut ja oletin erehtyneeni päivästä, mutta seuraavanakaan päivänä ei tapahtunu mitään. Laitoin asiasta sähköpostia, mutta en saanut ikinä siihen vastausta ja totesin et mitä vittua - jos on varaa valita asiakkaansa niin antaapi sitten olla. Tuntu ihan vitun ärsyttävältä ja pettyneeltä aina kun ajattelin asiaa. Jälkikäteen oon muuten kuullut 2 tapausta, joille on käynyt kyseisen firman kanssa samalla tavalla :D


Fin-Est
Fin-Estistä olin kuullut paljon hyvää. Niillä on normaalisti kerran kuussa konsultaatiopäivä Tampereella ja pistin sinne mailia ja kyselin asiasta. Sovittiin konsultaatioaika marraskuulle, mutta jonkin aikaa sitä ennen sain mailia, että tapahtuma on peruttu ja muhun otetaan yhteyttä kun seuraava päivä varmistuu.

Marras-joulukuussa oli niin paljon kaiken näköstä, että ajatukset oli ihan muualla, enkä ehtinyt varsinaisesti ajatella asiaa, mutta tammikuussa sitten ajattelin, että sieltä on varmaan unohdettu ilmotella mulle tulevista konsultaatiopäivistä ja pistin mailia uudelleen. Sain vastauksen hyvin nopeasti, että ne on tauolla todnäk maaliskuulle asti. Kysyin sitten piruuttani, oisko mahdollista saada saman viikon lauantaille aikaa Helsingin toimipisteeseen, koska heille käy myös ilta- ja viikonloppuajat, eikä mulla ollut sillon mitään menoja päivästä. Aika sovittiin siinä sitten :)


Konsultaatio
12.1. lauantaina matkasin Helsinkiin yksin junalla. Suuntavaistottomana landespedenä en osaa liikkua herrojen kaupungissa, joten olin tarkkaan kattonu Google Streetwievillä reitin rautikselta vastaanotolle. Mulla oli jonkin verran siinä aikaakin etukäteen, niin kävelin Forumin kautta Kamppiin ja poikkesin kaupoilla, mutta ajatukset vähän harhaili kun jännitti, muistanko reitin kunnolla, että ehdin ajoissa paikalle jos vähän eksyn. Löysin perille ihan hyvin. Nuori nainen otti mut vastaan hymyillen, riisuin ulkovarustuksen ja kävin istuskeleen aulaan, ei jännittänyt, koska tiesin jo, mitä tuleman pitää.

Käytiin läpi kaikkia leikkaukseen liittyviä asioita, mulle kerrottiin riskeistä ja näytettiin kuvia, kerrottiin eri implanttityypeistä ja merkeistä jne, nää oli ihan tuttuja juttuja jo, koska niistä olin niin paljon lukenutkin vuosien varrella ja niitä oli myös käyty siellä toisessa paikassa läpi. Multa kyseltiin, millaista lopputulosta toivon itse. Riisuin paidan ja mua mittailtiin. Uutena juttuna toiseen paikkaan verrattuna, musta otettiin valokuvat kolmesta eri kulmasta kirurgille lähetettäväksi ja sen jälkeen sain päälleni sellasen kireen pikkutopin + tiukan ihonvärisen topin ja sinne soviteltiin erikokosia kanafileitä samalla kun keskusteltiin koosta.

Mun oma toive oli, että niin iso pyöree implantti kun mahdollista ja lihaksen päälle. Luonnollinen lopputulos ei oo mulle oleellinen, koska ite tiedän ja jokainen joka mut tuntee myös tietää, ettei ne oo aidot - miks niitten siltä pitäs näyttääkkään. Mulle kerrottiin, että isoja lihaksen päälle ei mulle voi laittaa, koska implantin rypyt ja rajat näkyis liian selkeesti, koska oon pelkkää luuta ja nahkaa tosta ylhäältä, joten osittain alle on paras vaihtoehto. Mittailujen mukaan nainen totesi, että 350cc on mulle maksimi, mitä voi hänen mielestään laittaa. Sain vielä täytettäväksi kaavakkeen, jossa kyseltiin kaikkia perustietoja yms yms ja sain kirjottaa oman toiveeni implantteihin ja leikkauksen ajankohtaan liittyen leikkaavalle kirurgille esitettäväksi. Kysyin vielä täälläkin (kuten myös edellisessä konsussa), että onko mun mahdollista palata töihin jo maanantaina, jos leikkaus on torstaina. Vastaus oli täälläkin kyllä.

Nainen kertoi lähettävänsä mun paperit, kuvat, mitat yms kirurgille ja sovittiin soittoaika maanantaille kello 17. Sain matkaan läjän esitteitä yms.

Jäi todella hyvä fiilis kaikinpuolin ja junamatka meni esitteitä tutkien.


Puhelu
Maanantaina mun oli tarkotus ite soittaa, mutta mulle ei ensin vastattu. Olin kaverin kanssa syömässä kun sieltä soitettiin takasin. Multa kyseltiin vielä tietoja esim. lähisukulaisten rintasyöpähistoriasta ja kerrottiin kirurgin mielipide, joka oli n. 400cc osittain lihaksen alle, maksimissaan muistaakseni 420, mutta sillon rinnan yläosa voi alkaa muistuttaan perunapeltoo ja ne puskee kyljistä yli :D Sovittiin leikkausaika ja mulle kerrottiin lähetettävän sopimuskaavakkeet, lähetteet yms paperit kotiin. Hitto sentään, me sovittiin leikkausaika. Oli ihan mieletön fiilis.


Urheiluun keskittyminen

Leikkaukseen tuntui olevan ihan sairaan pitkä aika ja tieto siitä, että oon sen jälkeen kuukauden urheilukiellossa, ottaa aika rankasti päähän. Kaks viikkoo ennen ja jälkeen leikkauksen ilman alkoholia - no problem. Kuukausi urheilematta just kun oon päässyt vauhtiin ja saanut jotain tuloksiakin aikaan - ikuisuus. Pelkään et römähdän ton kuukauden aikana ihan täysin ja naama hajoo sisällä maatessa. Miten vaikee on päästä taas normaalirytmiin ja miten paljon implantit vaikuttaa yläkropan treenaamiseen. Okei, kielto on kuukauden, mutta miten pitkään todellisuudessa menee, että pystyn tekeen kaikkea.


The mayor mistake
Menin tekeen sen kardinaalimokan reilu kaks viikkoo ennen leikkausta: katsoin dokumentin. Aihe käsitteli brittiläisiä muijia, jotka haluaa isommat ja isommat rinnat. Yks dokumentissa seurattava oli 23-vuotias nainen, jonka rinnat oli leikattu viidesti, näistä kaks oli suurennusleikkauksia ja loput korjailuja, koska toisessa keho alko hylkiin proteesia ja nainen joutui oleen puoli vuotta ilman toista implanttia. Dokkarissa näytettiin myös augmentaatio yhtään kaunistelematta.

Tottakai mä tiedostan, että mun rinnuksiin runnotaan pienten aukkojen kautta sinne kuulumatonta tavaraa ja pistetään luukut kiinni. Mutta näin kun se lyötiin päin naamaa, mietin kyllä ihan vitun vakavasti kaks kertaa, mitä hittoo mä oon itelleni tekemässä ja että perun koko toimenpiteen. Tässä vaiheessa ajatus tosta tuntu vastenmieliseltä, mutta aattelin et kun leikkaus on takana, tulee aikamoinen tunnemyrsky ja mua kuvottaa vielä enemmän. En usko voivani päivääkään olla ajattelematta sitä, että mun sisällä on jotain ylimäärästä, mutta varmasti opin elään asian kanssa ja toivottavasti saan nauttia ilman komplikaatioita ihanista isoista (teko)tisseistäni.


Kertominen perheelle

Ensimmäinen perheestä, jolle asiasta kerroin, oli mun mummi. Mummi otti asian ihan ok. Sitten sai tietää veli tavallaan kautta rantain, seuraavana äiti ja iskälle kerroin viimeisenä, koska sen reaktioo pelkäsin eniten. Iskän mielipiteet on mulle tosi tärkeitä ja mietin usein mun 'isoissa' päätöksissä et tuotanko sille pettymyksen, mutta ihan turhaan pelkäsin. Kaikki otti asian ihan hyvin vastaan. Luultavasti ne ei tiedä noista mahdollisista riskeistä :D


Ultraääni ja verikoe:

Varasin Terveystalolle ajat mammografiaan ja labraan. Mammografiaan mennessä vastaanottava lääkäri sanoi, että ultraääni on sopivampi toimenpide, koska oon nuori ja tota rintavarustusta on aika vähäisesti. Käytännössä riisuin yläruumiin, kävin makaan tutkimuspöydälle, huoneeseen tuli lääkäri, joka sillä perus ultralaitteella ja geelillä kävi rintakehän ja kainalot läpi, totes ettei näy muutoksia ja poistui. Pyyhkin itteni geelistä, puin ja poistuin aulaan, jonne lääkäri toi pian kirjalliset tulokset. Koko tapahtuma kesti ehkä max 5 minuuttia, tapahtuma itsessään ei pelottanut tai mitään, mutta jossain sisimmässä kuitenki kaiveli, että mitä jos sieltä löytyy jotakin. Onneks kaikki oli ok.

Labraan aika mulle oli heti ton jälkeen, astelin sisään huoneeseen, ojensin lähetteen lääkärille, joka laitto sen hihnan toho käsivarteen ja sillä välin kun vilkasin ikkunasta pihalle, kun en iljenny kattoo sitä neulaamista, oli toimenpide suoritettu. Tässä kesti ehkä 30 sekuntia hetkestä kun astun sisään, siihen kun poistun. Verikokeita musta on otettu paljon, ne ei pelota tai satu oikeestaan yhtään, vähän ihmeelliseltä tuntuu vain. Tavallaan taas hieman jännitti, että se tuntuu pahalta. Ei se miltään tuntunut.

Ultra ja pvk kustansivat n. 211 €.

PVK:n tulokset sain parin päivän päästä ja niissä yks arvo oli yli viitteiden (punasolujen hemoglobiini vissii?). Kieltämättä lievästi nousi stressileveli ja pistin heti mailia tästä Fin-Estille ja sain hyvin nopeesti vastauksen, että asia on ok. Siinä samalla koneella ollessa myös maksoin leikkauksen ja päätin et nyt kerron asiasta blogissa.


Viikkoo ennen leikkausta:
Pelottaa ihan helvetisti, kieltäydyin treffeistäkin, etten puhu ihan tyhmiä kun ajatukset harhailee. Töissä ja salilla pystyn unohtaan ton, mutta mietin tulevaa käytännössä taukoomatta. Oksettaa ja ihan kurkusta kuristaa kun jännittää niin paljon. Eniten pelottaa se kapseloituminen, en tunne ketään jolla olis kapseloitunu pahasti silikonit, mutta mun tuurilla se oon just minä, jolle se tapahtuu. Myös nään kauhukuvia hetkistä ennen leikkausta, se shokki kun ympärillä lääkärit puhuu viroo enkä ymmärrä mitään ja se tunne kun herään, enkä pysty hengittään kun rinnan päällä on hirvee paino.

Pari päivää ennen leikkausta kauhu on muuttunu innostukseksi ja sellaseks hyvänlaatuseks jännitykseks. Mieltä vähän varjostaa maanantainen kurkkukipu ja flunssaa enteilevät oireet, kyllästytti oikein ajatella että meinaako tää homma vielä tässä vaiheessa kusta :D Seuraavana päivänä olot oli onneks pois että kuten toivoin, johtui ne varmaan siitä kun nukuin tosi huonosti edellisenä yönä.


Päivää ennen leikkausta
Oon tehny ehkä 20 täsmälleen samanlaista listaa asioista, mitä pitää vielä tehdä tänään. En edes yritä nukkua ens yönä, koska joudun lähteen kotoa bussille joskus 2:30 ja hommaa on paljon, koska haluan tehdä kodista mahdollisimman helposti toimivan ja hygieenisen.


Matka
Bussi lähti 3:10, nukuin koko matkan, välillä heräilin isommilla pysäkeillä. Länsisatamassa kun nousin bussista, en jaksanu miettiä muuta, kun että onpa kylmä. Otin laivalipun ja nälissäni menin odotteleen laivaan pääsemistä ja haisteleen kahvilasta tulevaa pullantuoksua. Väsyttää ehkä eniten ja aattelen vaan niitä unia, mitkä piikityksellä saa muutaman tunnin päästä :D Laivalla nukuin kans pystyssä jossain ravintolassa hetken verran, kurkkua kuivaa ja järkyttävä nälkä. Näytän ihan paskalta. Lähdin matkaan collegeissa ja lenkkareissa mahdollisimman vähän kamaa mukana, tyyliin laturi, passi ja hammasharja, meikittömänä kaikenlisäks. Jännä sinänsä, ettei jaksanu kiinnostaa yhtään, mitähän muut ajattelee. Satamassa odotti kuski nimilapun kanssa, paikalla oli 5 muutakin naista, joista kaksi saattajia. Meidät vietiin autoihin, jotka kuljetti sairaalalle. Matka kesi ehkä vartin jos sitäkään. Vähän alkoi jännittää siinä vaiheessa. Ihmettelin oikein, että matkan aikana ei jännittänyt enempää.

SuperStaralla
Tupakoimatta olis pitänyt olla 2 viikkoo ennen leikkausta. Pakko myöntää, että en ollut.
Sairaalassa
Istuttiin aulaan odotteleen ja siitä meidät ohjattiin hetken päästä huoneisiin. Sain saman huoneen toisen ilman saattajaa saapuneen kanssa. Vaihdettiin sairaalavaatteet ja meiltä haettiin passit ja sellaset paperit, jotka oltiin täytetty anestesiaa varten. Jüri Kullamaa tuli käymään, pyysi sellasen yhden paperin, joka oli tullut postissa, missä oli ns ennakkosuunnitelma implanttien koosta jne ja piirsi leikkauskaavion tussilla. Mulla oli paperissa n. 400g, mutta hän totes et se on vähän liian iso. Kysyin et mikä ois sit maksimi niin hän sano et 365 tai 385... Olin lukenu et kannattaa valita isompi, jos joutuu arpoon, niinpä päädyin kokoon 385. Hän pyysi vielä mua poistaan noi labretit ja siihen olin kyllä varautunutkin, että niistä joudun luopuun.

Seksikkäät sairaalavaatteet.

Sit tais taas tulla hoitaja ihan hetken päästä kysyyn, onko väliä kumpi meistä leikataan ensin. Kummallekkaan sillä ei ollu merkitystä.

Meni ihan muutama minuutti ja mua tultiin kutsumaan. Tuli kiire ottaa ne huulikorut pois, vähän olis ollut vessahätäkin, mutta en enää kehdannu kysyä voinko mennä :D Sairaalaan saapumisesta oli tässä vaiheessa varmaan vartti. Sit mä kävelin hoitsun perässä leikkaussalille ja siinä alko taas jännitys tiivistyyn.


Kohokohta
Riisuin sairaalapaidan vyötäisille ja nousin itse leikkauspöydälle. Kirkas valo häikäisi ja laitoin silmät kiinni. Jaloille tuli jotku painot, kädet sidottiin kiinni sivuille ja eripuolille lätkittiin niitä elektrodeja tai muuta. En nähnyt kun pidin silmiä kiinni. Mun pulssi alko kuuluun sellasena piippauksena (kyl tiiätte sairaalasarjoista) ja koska se oli aika tihee siinä vaiheessa, aloin nauraan ääneen ajatellessani kaikkee törkeetä :D Hävetti. Sit kyynärtaipeeseen tökättiin piikki ja hoitaja toivotti "Hyvää yötä" :D Muistan tosi kiusallisen, kirvelevän tunteen pärstässä, sanoin vaan et "Naamaa kirvelee, hyvää yötä".

Sit heräsin, ihmettelin et tässäkö tää nyt oli. Olin jossain eri paikassa. Mulle juotettiin pillillä vettä. Mun viereen tuotiin oma sairaalasänky, siirryin siihen pienellä avustuksella ja laitoin silmät kiinni. Huoneeseen vietäessä totesin vierustoverin pedin olevan tyhjä. Mua ei sattunu kovinkaan paljoo, hengittäminen oli pinnallista, en saanu keuhkoja täyteen, yritin ottaa yöpöydältä lävistyskoruja, mutta käsi ei taipunu, joten luovutin ja aloin nukkuun. En muista noita hetkiä kovin tarkkaan, mutta ne ei ollut todellakaan mitään sellasta kauhua, mitä olin odottanut. Ihan levollinen fiilis oli koko ajan, vaan vähän kipee.


Sairaalassa leikkauksen jälkeen
Jossain vaiheessa päivää/iltaa juteltiin huonetoverin kanssa, hoitaja kävi aina välillä lääkitsemässä ja joku keskustelu päätty siihen et ihan rehdisti nukahdin kesken kun toinen jutteli :D Koitin huulikorujakin laittaa, mut ne oli menny jo ihan umpeen. Vessassa käymistä varten kutsuin hoitajan, kun itse en päässy sängystä ylös. Joskus puoli 7 saatiin ruokaa, en päässyt istuun, enkä ylettyny lautaseen, joten otin kännykällä kuvan tarjottimesta: kanafile ananaksilla ja juustolla + salaattia, leipiä ja mehua. Kurkottelin leivät ja lihapasteijan ja söin ne makuultaan. En muista autettiinko mut istuun vai nousinko ite, mutta ruuankin kyllä söin.
Jälkikäteen toi epämääränen möhkäle siis paljastu kanafileeksi.
Ekan kerran itku tuli kun heräsin jossain 11 aikaan illalla ja totesin olevan vessahätä, enkä päässy ylös. En myöskään ylettyny kutsupainikkeeseen. Siinä tunnin verran koitin eri tapoja nousta ja porasin, kunnes sitten riuhtasin itteni ylös väkisin. Sattu ihan helvetisti :D Pääsin vessaan ja kutsuin hoitajan lääkitsemään. Vessassa avasin sairaalapaitaa ja näin mun tissit paketoituna. Muuta en nähnyt kun että kokoero entiseen oli huomattava ja olin vaan että no ohhoh :D

Aamulla heräsin ja särki ja taas kutsuin hoitajaa, joka sitten samalla teki tarkistuksen, mittas verenpaineen ja kuumeen. Hoitaja repäs paketin tissien ympäriltä, ne oli siis teippailtu ihan sairaan tiukkaan pakettiin. Siinä näin tissit ekaa kertaa oikeesti ja en voinu kun huokaista, että "Ihanat". Kävin suihkussa, se helpotti oloa ja peilistä pääsin ihaileen uusia rintoja oikein kunnolla. Oli muuten äärimmäisen miellyttävä näky haavoista, tussikynänjäljistä ja keltasista läikistä (sitä desinfiontiainetta tms?) huolimatta. Sillä välin oli aamupalakin tuotu.

Aamupalan jälkeen Kullamaa tuli vielä tsekkaan tissit, se ei muistaakseni sanonu oikein mitään, mutta ilmeisesti oli siis ihan normaalit :D Seuraavaksi tuli hoitaja kertomaan hoito-ohjeita, antaan mukaan lääkkeitä ja laittaan tukiliivit. Tukiliivien laitto oli aikamoista kärsimystä - malli oli pään yli vedettävä, hoitaja sano vaan et kädet tonne, kädet ylös (hitto että mä rääyin) ja vetäs ne vaan päälle.

Poikkesin siinä pukemisen jälkeen tupakallakin, siitä tuli vähän huono olo. Menin huonetoverini kanssa istuskelemaan kahvioon ja siellä tuli sitten vähän enemmänkin huono ja kipee olla.

Saatiin tissipassit ja implanttien paketitkin oli tuotu leikkauksen jälkeen huoneeseen odotteleen, mutta jätin ne ihan suosiolla ottamatta mukaan :D


Kotimatka
Kuljettaja haki sairaalalta ja heitti satamaan. Tuli aika avuton olo kun tiesi ettei hoitajia oo lähellä jos iskee hirveä olo tai muu paniikki.

Laivassa menin suoraan hyttiin ja menin sängylle istuma-asentoon, en uskaltanut käydä maaten kun pelkäsin, etten pääse ylös. Nukuin vähän. Selkää ja rintaa särki, ahdisti ja tuli kauhee tuskahiki kun puhelimessa ei ollut verkkoa eikä wifi saanut yhteyttä ja ois pitänyt laittaa tekstiviesti. Siinä vaiheessa itketti aika paljon ja ne olemattomat, entiset tissitkin oli yhtäkkiä ihan ookoot. Eniten järkytti ajatus siitä, että olin ihan tosissaan varautunut paljon pahempiin tuskiin ja silti lähdin ihan vapaaehtosesti tähän ja maksoin pienen omaisuuden tästä 'huvista'. Siinä vaiheessa kelailin, et jos joku kysyy niin en kyllä voi suositella minkäännäköstä tissileikkausta kellekkään :D

Poistuminen SuperStarilta oli aivan helvettiä, se käytävä terminaaliin on varmaan kilsan pituinen. Kesken matkan kun muutenkin ahdisti, mun puhelin soi, yritin vastata, mutta en ylttänyt puhelinta korvalle ja vitun iso itkuhan siitä tuli. Siinä poraten raahustin muutenki tosi ruman näkösenä ja vihasin kyllä itteeni aikapaljon. Kaiken lisäks tullimies pysäytti mut ja pyysi henkkareita, oli ihan vitun vaikee kaivaa niitä laukusta. Kai se kuvitteli että mut vasten tahtoo raahataan Suomeen. Toi oli ehkä oikeesti vittumaisin kokemus ikinä.

Satamassa veljeni oli vastassa, ei ehkä paras valinta kuskiks, koska nauraminen ei tullut kysymykseenkään kivun takia ja sen jutut on sellasia, mille nauraa aina ehkä eniten. Heikki toi mut kotiin, tuli vielä avaan ovet ja vaihtaan mun märät sukat kuiviin :D


Kotona
Ekana iltana kyhäsin tyynyistä kunnon kasat sohvalle ja sängylle, että nouseminen on helpompaa. Katoin vaan telkkaria ja menin nukkuun.

Lauantaiaamuna totesin, että en pääse ylös. 4 tuntia siinä taistelin, kunnes oli väkisin riuhtastava kun äiti kolkutteli oven takana. Särkee ja hengittäminen on vielä tosi pinnallista ja rinnat ihan kivikovat turvotuksesta. En tehny mitään ihmeellistä koko päivänä. Päivällä Fin-Estin Miriam soitteli ja kyseli vointeja ja onko huolia tai muuta. Kerroin siinä mun oloista ja hän vielä toivotteli mulle paranemisia ja käski laittaan viestiä tai soitteleen jos tulee jotakin kysyttävää. Tuli kyllä tosi hyvä fiilis. Illalla taistelin itteni tupakalle kunnon itkujen säestämänä kun en saanut ovea auki, koska sitä pitää riuhtasta sisäänpäin, mutta keksin tähän apukeinon onneks. Tän saatanallisen tukiliivin takia suihkussa käyminen tuotti päänvaivaa, mutta hoidin homman sillä, että nostin ne tohon yläpuolelle ja hartiat + naaman siivosin lopuks märällä pyyhkeellä. Haavat on ihan siistit, vaihdoin haavalaput uusiin ja desinfioin.

Sunnuntaina herätessä huomasin hengittäminen olevan jo helpompaa. Turvotus on vielä kamala ja nouseminen tosi kivuliasta, vaikka nukuin melkein istuma-asennossa. Kädet liikkuu jo paremmin ja mieliala on korkeemmalla. Uskaltauduin kaupassakin käymään, hain pienen pullon limsaa ja karkkipussin :D
Iltapäivällä menin Heikin kanssa hakeen Dominoo mummilta, koska mummilla on huomisesta eteenpäin menoja. Koira oli tänään ripuloinutkin ja mummi oli tosi huolissaan, kun koira oli apeena. Ite en huolestunut, koska tiesin mummilassa Dominon saavan herkkuja ja ruokaa ihan eri tavalla kun kotona varotuksista huolimatta ja sen maha menee helposti sekasin. Heikki kuitenkin lupautui ottaan sen hoitoon, mikä kävi mulle paremmin kun hyvin, koska pelkään ehkä eniten sitä, että koira hyppää mun päälle kun makaan sängyllä. Normaalisti veisin sen iskälle, mutta se on vielä viikon verran etelänlomalla, äiti on pahassa flunssassa ja lähdössä huomenna risteilylle ja mummillakin nyt noi menot niin aiheutti pientä stressiä kieltämättä.


Huomenna ois viikko leikkauksesta, menin maanantaina jo töihinkin sit tosiaan ja voinnit on ihan OK! Noi perjantain tuskat alkaa oleen jo unholassa, sellasia outoja tuntemuksia tisseissä on ja turvonneet ja kiristyneethän ne on kun mitkä, mutta vissiin on vielä useita viikkoja eteenpäinkin. Kädet toimii vähän paremmin jo, yskiminen/nauraminen/aivastelu yms tuntuu kamalalta, haavat on ihan siistit.

Eilen hain H&M:ltä sellaset eestä vetoketjulla suljettavat urheilurintsikat, mutta hah S koko oli liian pieni! Sain kuitenkin ne poikkeuksellisesti vaihdettua isompiin, M koko menee ihan just ja just kiinni, mikä nyt on vaan hyvä, että ovat sitten tukevat.

Dominokin tuli eilen kotiin :)

Mut siis kaikki on ok, sellanen oli tähän asti kertomus, päivittelen tottakai lisää kuulumisia tänne aina ihan normaaliin tapaan, mikäli haavat ei tulehdu tai tapahdu muuta kamalaa niin pahin on vissiin jo takana. Toivotaan et kaikki menee hyvin jatkossakin!

92 kommenttia :

  1. Kuinka pitkä liikunta-/urheilukielto sulla on nyt? Onks joku tietty aika vai mennäänkö tossa ihan oman tuntemuksen mukaan vaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauteen ei sais tehä mitään ja sen jälkeen sitten varovasti alotella :D Että pitkä prosessi tulee :D

      Poista
  2. Kiitos paljon tästä! nyt minulle varmistui missä minä teen leikkaukseni! tajusin, että yksin en voi lähteä koska en kestäisi sitä, että kukaan ei ole auttamassa :D pitikö tuolla sitten maksaa ihan koko summa samantien, vai onko mahdollista erissä? ja yksi kysymys vielä, paljonko koko helahoito sulle tuli maksamaan NOIN? kiitos paljon jos vastaat niin helpottaa itelläki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en kyl suosittele muille yksisteen lähtemistä :D

      Summa tuli maksaa etukäteen, lasku on 3700 € ja kuluja mulla meni sit ultra+pvk vähä reilu 200 €, tietty junilla ja bussilla suhailin, ostin haavanpuhdistustarvikkeita ja muuta, et jotakuinkin 4000 € meni sit koko juttuun :)

      Osamaksumahdollisuuksista en osaa sanoo, kannattaa ihan suoraan kysyä, onhan noilla usein jotain rahotusratkaisuja :)

      Poista
  3. Oon oottanu koko viikonlopun tätä postausta!:Dd hui kuullostaa kyl kivuliaalta:S itellä kans ois unelmana sama homma jos saan kerättyy rohkeuden:D kaduksä yhtään? Laita jtn kuvaa jollain tiukalla topilla ni näkis paremmi:o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Kyllä se aika helvetin kivuliasta olikin :D

      Missään nimessä en kadu, en yhtään! Eikä tosiaan oo ollu mitään sellasia tuntemuksia kun mitä kuvittelin, ei yhtää iljetä ajatus silikonimöhkäleistä ihon sisässä tai mitään! Ei niinkun lainkaan! Ootan vaan et pääsen käyttään oikeita alusvaatteita!

      Tiukkoja vaatteita en pysty käyttään, mun kädet ei taivu pukeen niitä päälle :D:D:D mut myöhemmin sitten :)

      Poista
  4. Mikä sun kuppikoko on nytten? :-D Tai siis ku en tajuu oikeen et paljon toi 385g oikeen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on 3,85dl, vajaa jauhelihapaketillinen roinaa lätkästy per tissi :D Kuppikoosta en osaa sanoo kun en tiedä, miten paljon mulla on turvotusta, enkä pysty käyttään normaaleja alusvaatteita :)

      Poista
  5. Kerroit kaiken hyvin ja selkeesti :) toivottavasti kaikki menee jatkossakin ongelmitta,uusia postauksia odotellessa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos oot tota mieltä - ja kiitos!! :)

      Poista
  6. Mahtavaa! Onneks leikkaus meni hyvin ja oikeesti ihan älyttömän mahtava lukee sun kokemukset ihan alusta loppuun rehellisesti. :D Nyt haluan viel enemmän hankkia ne unelmoimani tissit!

    Paranemisia sinulle! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ja kiva jos sait tukee sun päätökseen tästä, vaikka tietenkään en halua ketään ns. kehottaa meneen plastiikkakirurgille, mutta jos tiedostaa riskit, eikä ihan hetken mielijohteesta oo operaatioon menossa niin en estelekkään :)

      Poista
  7. Tästä tuli semmonen fiilis että ehkä minäkin vielä joku päivä saan ne tissit:> turhauttaaa tää kun kattooo itteensä peilistä ja ei oikeesti suoraan sanottuna oo yhtään tissiä mulle kyllä luotu.. voi niitä onnekkaita kenellä ne on luonnostaan!
    Mut kaikkea hyvää sulle toivottavasti ei oo kauheita kipuja :) paranemisia !<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, odota vaan kun pääsen laittaan tänne ennen-jälkeen kuvat (toppi päällä kuitenkin! :D) - niistä kyllä ilmenee että mulla tosiaan oli "pieni" ongelma :D

      Mutta kiitos kiitos!!! :)

      Poista
  8. Luin koko tekstin tarkasti alusta loppuun! Vitsit mäki haluan!!! :D Viimeaikoina oon aatellut tätä asiaa paljon ja nyt näiden sun tekstien jälkee ajattelen vielä enempi! Vaikka varmaan on ollut kipuja, mutta on se sen arvosta sitte varmastikkin kyllä! :) Toipumisia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kans, et on kyllä kaikkien kipujen arvoinen sit lopputulos :)

      Poista
  9. Ihanaa kun avoimesti ja rohkeasti kerrot tästä jutusta, tosi mielenkiintoista lukea! Itsellä on päinvastoin ollut harkinnassa rintojen pienennys mutta ajatuksia pidemmälle en oo vielä päässyt. Pelottaa miltä ne silvotut tissit sitten näyttää ja jos se kaduttaakin :D mutta ehkä sitä sitten vasta kannattaa jotain tehdä kun on 100% varma mitä haluaa.
    Pikaisia paranemisia ja toivottavasti pian pääset kunnolla nauttimaan uusista tisseistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun yks kaveri on käynyt pienentämässä ja se on ollut tosi tyytyväinen ilmeisesti lopputulokseen :) Mut joo toi on totta, tälläsiä asioita kannattaa harkita tosi tarkkaan, koska entiseen ei enää oo paluuta :)

      Poista
  10. Voi vitsi, tosi siistiä että oot pystyny näin avoimesti kertomaan tästä! :) Oon ite menossa maanantaina leikkaukseen ja voin sanoa että jännittää ihan sairaasti.. Ihanaa vaan ku oot kirjottanu näistä sun kokemuksista ja tuntemuksista ni pystyy ite ainaki vähän henkisesti valmistautumaan että mitä on tulossa :D Mutta vaikka pelottaaki aika paljon ni ootan vaan niin paljon sitä hetkeä ku saan leikkauksen jälkeen kattoa alas ja nään jotain muutaki ku vaan varpaat enkä tunne tätä vartoaloa niin poikamaiseksi.. Toivon vaan että jaksan siellä sairaalassa kivuista huolimatta olla ilonen siitä että oon pääässy sinne leikkaukseen, en oo varmaan kuuteen vuoteen kehannu mennä mihinkään rannalle tms koska hävettää niin paljon ku tunnen vaan että oon jotenki alemmalla tasolla ku en oo kehittyny samalla lailla niinku muut..
    Toivottavasti saadaan jossain vaiheessa jonkunlaisia kuvia niin jospa itekki ehtis nähä että kuin radikaalisti sitä saattaa muuttua :D
    Tosi paljon voimia paranemiseen ja toivottavasti oot tyytyväinen lopputulokseen! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh no sen voin sanoo, että älä sitä leikkausta mieti vaan seuraavia päiviä leikkauksen jälkeen, siitä se kärsimys vasta alkaa :D Mut tosi paljon tsemppiä sullekkin tulevaan operaatioon ja paranemisjaksolle!!! :)))

      Poista
  11. oot tosi rohkea kun kerrot täällä koko tarinan operaatiosta näin avoimesti! mun kroppa on varmaan aika samanlainen mitä sulla oli - oon luonnostaan siro ja hoikka ja iloinen geeneistäni siltä osin, mutta ne tissit .. tai siis mitkä tissit? :D ei oo mulle luotu sellasia sitten tippaakaan.. onneks mulla on sentään vähän tota tissipuolta kompensoimassa aika helvetin hyvä, iso (muttei silti läski) ja pyöree peppu, jos nyt saa ees jotain hyvää sanottavaa ittestään keksiä! ;D

    tavallaan oon aina aatellu omalle kohalleni että plastiikkakirurgia ei tuu ees kysymykseen, jotenkin ajattelen liikaa muiden (mahdollisesti negatiivisia) mielipiteitä asiasta ja toisaalta taas oon tavallaan myös ihastellut superkauniita ihmisiä ja esim. hoikkia malleja, joilla ei niitä tissejä välttämättä yhtään sen enempää ole kuin mullakaan. ja täytyy myös myöntää, että oon pitänyt myös sua aina ihan täydellisen näköisenä ilman niitä isoja tissejäkään :)

    ymmärrän silti täysin miks halusit silarit, ja toisaalta jos mulle tarjottais isompia luonnollisia tissejä ilman leikkauksia (vaikkei se mahdollista ookkaan), niin en miettis sekuntiakaan :D ja mulle kelpais ihan kuppikoonki isommat, että näistä tulis ees jotain mitä vois kutsua tisseiks! mutta ehkä mä vaan toivon, että oisin joku päivä täysin sinut itteni ja tissittömän luonnollisen kroppani kanssa :) toisaalta jos myöhemmin iskee se palava halu leikkaukselle, niin en sulje sellaistakaan vaihtoehtoa pois, vaikka se nyt tuntuukin kaukaiselta. en kumminkaan tuomitse tippaakaan muiden tissileikkauksia! säkin oot varmasti nyt huippukuumis niitten tissies kanssa, vaikka ite henk. koht. oisinki tyytyny varmaan vähän pienempiin :) hirmuisesti tsemppiä sulle toipumiseen, ja jatkoa ootellen! myönnän kans niinku joku edellä kommentoinukin, että monta kertaa kävin kurkkimassa viikonlopun ja alkuviikon aikana että koska sitä postausta tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista ja mulla on ihan täsmälleen samanlaisia ajatuksia kun sulla liittyen näihin juttuihin! :) Jos mulla olis ollut yhtään isommat tissit kun lauta, niin en ois varmaan mitään tissileikkauksia koskaan miettinytkään :D Tai no, mistäs sitä tietää! :)

      Poista
  12. Voi ei, ihanaa kuulla et kaikki on kunnossa! Oon miettinyt sua perjantaista asti joka päivä, että kuinka sä voit (muistin, et sun leikkaus oli perjantaina eikä torstaina).
    Mut siis oikeesti.... Toi sun tunnekertomus leikkauksen jälkeisistä päivistä oikeesti vastas aivan täysin mun kokemuksia synnytyksen jälkeen :'D
    a) Nukutuksen jälkeen tekee mieli vaan nukkua 24/7 ja nukahtaa voi ihan missä tilanteessa vaan.
    b) Sängystä ei pääse ylös ilman itkua.
    c) Itkua, itkua, itkua
    d) Tyynyillä säätämistä, että istumisesta, nukkumisesta ja muusta lepäilystä tulis ees jotain
    e) Tissit ihan kovina, kipeinä, turvonneina ja ihoa kiristää (mut sun tissikivut on olleet kyl tuhat kertaa suuremmat kuin mitä maidonnoususta tulee)
    f) Aivastaminen, yskiminen, nauraminen ja kaikki, mikä tarvii vähänkin ponnistelua, sattuu tai tuntuu ainakin epämukavalta

    Hah :D
    Mut onneks kaikki on hyvin, ja toivottavasti ei tule mitään tulehduksia.
    Ööö... Mitähän vielä... Mä olen hirween ilonen sun puolesta (tisseistä) :)
    Sä olet ihana (olit ennen tissejäkin)! Parane pian, voi hyvin ja nyt ihan vaan r e l a x <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no synnyttäminenhän kuulostaa varsin mukavalta! :D Onneks mulla on tällä menolla sellaseen aikaa vielä varmaan noin seuraavat 25 vuotta :D

      Ja kiitos kiitos ja mä koitan parannella itteni pikasesti! :P

      Poista
  13. ennen ja jälkeen kuvia kyllä odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulossa, mutta ei mitään topless juttuja :D

      Poista
  14. Ihanaa kun kirjotit näin avoimesti! Wau! :)

    VastaaPoista
  15. Olipas vain melkoinen kertomus :D Tsemppiä toipumiseen!

    http://emmahiltunen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  16. Mullakin lienee jonkinmoisia ennakkoluuloja moisia toimenpiteitä kohtaan, varsinkin kun muistaakseni oon nähny juuri nuo samat dokumentit miten pahimmassa tapauksessa voi käydä. Mutta pääasia, että oot uskaltanu tehdä sen mikä susta itestä on tuntunu parhaalta, muiden mielipiteistä riippumatta, sitä moni ei uskalla tehdä!

    ps. Pikaisia paranemisia ! :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! :))

      Ja tavallaan nyt kun miettii niin oli se hyväkin kattoo toi dokumentti, ainakin tajus sit niinkun et mitä ihan konkreettisesti on tapahtumassa ja mitä voi kamalimmillaan käydä :) Niistä kun pääsi yli niin tiesi et on tosissaan tän jutun kanssa ja siihen valmis! :>

      Poista
  17. Rohkeeta, kun kerrot näin avoimesti asiasta! Olinkin jo venaillu tätä postausta, kävin koko ajan kyttäämässä blogissa et oisko tullu jo :) Tosi kiinnostava lukea, vaikka itellä ei oo silikonit tarpeelliset kun on luonnostaan D/E -kuppi.

    Btw, mayor = pormestari, major = suuri, merkittävä. Sori hirveetä pilkunviilausta:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että sua onnekasta!

      Ja joo heh, vissiin tota foursquaree tullu hinkkailtua vähän liikaa kun siellä noi mayorit on kova juttu :D

      Poista
  18. Jee ja eiku lisää silikoni-bimboja<3 ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu musta tulee oikee TUKSU! :P

      Poista
    2. Niin siis uusimman tutkimuksen mukaanhan silikonit vie tilaa MYÖS aivoista ja näin ollen tekee käyttäjistä bimboja.. :D

      Poista
  19. Hyvä, että sujui hyvin! Toivottavasti ei tuu mitään komplikaatioita! Hienoa et oot kirjottanut niin rehellisesti, et sit ne jotka harkitsee silikoneita ni saa totuudenmukaisen kuvan et mitä se oikeasti on :)

    VastaaPoista
  20. Vaikeuksien kautta voittoon! Eiks je.

    Mulla on muuten sama kokemus tullinullien kanssa. Mun darrat on yleensä aivan käsittämättömiä ja Tallinnan risteilyjen jälkeen darra the elämän varmasti vittumaisin olotila saa ihan omat lukemansa ja kerran ku dallasin merikeinusta satamaan semmosissa oloissa että suurin toive oli tumppaus multiin ja nirri pois, niin tuli tullinulli kyseleen passia ja blabla, olin muka tyyliin ku eskimo Saharassa. Epäilyttävä siis. :--DD Oli kyllä niin vitusta se tilanne. Varsinkin kun haluu kyseisessä tilanteessa olla niin "älkää kukaan puhuko, JUST LET IT BE PERKELE" : D tosin en nyt vertaakaan silarikoomaa kännikoomaan, mutta I can feel your pain tullinullien kanssa. En oo kyllä tähän päivään mennessä enää kulkenu ilman passia Eestiin, vaikka moni onkin huikannut "mitäs sillä tekee, ei sitä tarvi muuten ku jos putkaa joutuu tai on tarpeeks epäilyttävä, riittää ku on maihinnousukortti" : D Vttu + i

    Paranemisia superboobsi, kiva lukea sun kokemuksia. Varmasti on sen väärti tulevaisuudessa sitte hei! Ja hei vähä kevennystä väliin;

    http://www.youtube.com/watch?v=9Lu6FU2p-O8 <3

    Joko helpottaa yhtään? 8) Halit! (Niin interaktiivista että)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JES mikä biisi! :D Kyllä helpottaa!

      Kiva kuulla, etten oo ainoo joka on jääny tullimiehille kiinni :DDDD

      Poista
  21. Suosittelen kyllä kaikille ottamaan saattajan mukaan jos mahdollista, koska yksin ei tosiaan ole mikään kauhean mukavin paluumatka ja siinä kyllä tulee helposti tarvetta avulle ja tuelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin ite kans suositella ottaan saattajan mukaan, ellei oo vähintään yhtä kovat hermot kun mulla, sillä ne oli kyllä koetuksella paluumatkalla! :)

      Poista
  22. voi vitsi mikä tarina, tuli itelläki tippa linssiin ku sun taisteluita lueskelin! paranemisia paljon!:)

    VastaaPoista
  23. En tiedä tuliko edellinen, tein uuen :D

    Kiitos miljardööristi tästä tarinasta! Helpottavaa tietää näin yksityskohtasesti miten asiat sitten todennäkösesti omalla kohdalla tulee menemään parin kuukauden päästä. Mietin tässä just (ja mietin aikasemminkin) että kivat pallot sitte kesällä kun ne ei ehdi varmaan bikinikeleihin mennessä laskeutua..:D

    Koita nyt parannella siellä kovasti<3 Mietin tässä että mitä ylipäätään pystyit tekee ekojen päivien aikana niinkuin vaikka viiko sitten? Et onnistuuko tyyliin maitopurkin avaaminen? Jos oon yksin kotona päivän niin kuolenko nälkään :D Jääkaappi on kuitenkin aika korkea.. Pitää laittaa valmisruokia alimmalle hyllylle varmaan.

    Toi sun tullikokemus kuulostaa niin karseelta ja jotenkin samalla koomiselta (anteeks:D). "joo tota sori mutta vittukun en nyt saa millään niitä papereita kaivettua kun tissit on leikattu". Luulis kyllä että ne tulli-ihmiset alkaa jo tunnistamaan tyypit jotka on käyny leikattavana!

    Onneks kuitenkin selvisit siitäkin. Saattaja on vissiin aika must juttu Viroon lähtiessä, niin raahaan oman ukkoni mukaan.´:-)

    Ainiin muuten, piti kysyä, että sattuko kanyylin laitto paljon vai olitko niin mömmöissä jo siinä kohtaa ettei se tuntunu? Koko leikkauksessa mua eniten pelottaa se tippajuttu! :D Tai siis oikeestaan PELKÄSTÄÄN se. En osaa vielä ainakaan edes jännittää tulevaa.

    Ehkä mun kannattaa nyt lopettaa tää kommentti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli se edellinenkin kyllä!!! :) Mut hyvä jos tästä oli jotain helppiä, oon odotellu nyt et koska sä kirjotat blogiin aiheesta! :D Millon sä siis meet sinne ja minkä kokosia implantteja sulle on suunniteltu?

      Mä en käytännös tehny kahtena ekana iltana muuta kun makasin, sunnuntaina kävin sit kaupasta hakeen karkkii ja limuu tosiaan... Maitopurkkii en joutunu availeen niin siihen en osaa sanoo mitään, en syönykkään paljo mitään kun ei tehny yhtään mieli, mut siis tosiaan kaikki sellaset ruoka-ainekset mitä tarttee niin alimmille hyllyille tai ihan pöydälle, koska tosiaan kädet ei yksinkertasesti toimi :D Ja grillipihdit näkösälle, niistä on iso apu kun tarvii kurotella :D

      Suosittelen kyl todellaki raahaan sen ukkos mukaan ja laita sit jotain tosi helposti puettavaa vaatetta päälle (ei pään yli vedettävää), mulla teki tiukkaa saada ees collegetakkia päälle :D

      Kanyylin laitto ei kyl satu yhtään, se on mulle laitettu monta kertaa eri kohtiinkin, eikä oo ikinä tuntunu kyllä yhtään miltään, että sitä ei tarvitse jännittää! Laita silmät kiinni tai kattele muualle, niin et ees huomaa kun se on jo laitettu :)

      Poista
    2. No emmä nyt vielä oikein saa kirjotettua tai siis saan mutta kun on niin paljon asiaa etten tiedä miten asian muotoilisin..oon kyllä alottanu jo postauksen mutta niin. Ja sä oot kirjottanu tyyliin kaiken mitä mäkin olisin kirjottanu :D Etenkin noi "faktat" kuten "miehet ei tykkää silareista", "isot on vaan tiellä" ja niin edelleen. Ehkä ohjaan kaikki tänne ja sanon että oon samaa mieltä! :D Mulla on leikkaus 23.huhtikuuta vasta.

      Ja niin siis niistä implanteista. Sain just noi paperit postissa ja siinä on että noin 325cc pyöree impalntti ja puoliks lihaksen alle. Varmaan lähtän vielä sähköpostia Fin-Estilel ja sanon, että vaikka 345 olis parempi, kun en mä mikään kovin pieni/siro ole. Ja sinä oot ja sulle voitiin laittaa jopa 385 (muistaakseni. Toisaalta mä kyl toivoin sellasta mahd. sopusuhtasta ja Kullamaa ehdotti tota.

      Kullamaan tapaaminen muuten pelotti mua niin paljon :D Näyttää niin venäläiseltä gangsterilta valokuvissa, mut ihan lempeehän se oli eikä pelottava edes, hahaha

      No perkele kun ei ole grillipihtejä..kai niit talvisinkin myydään? varmaan pitäis ostaa. Toivottavasti munkaan ei sitten yksinkertasesti tee mieli syödä, niin pääsen helpommalla. Aikasemmin mulla ei oo ollut koskaan huonoa ruokahalua, joten jännä kokemus sekin :D

      Aii kamala, mitä mä siis voin pukea jos hupparikin on vaikee?? Sellanen miesten huppari vois olla hyvä, koska sellanen olis niin iso ja sitten ei tarttis kurotella käsiä hihoihin..joo.

      Mulle on laitettu tippa vaan kerran ja sitä oli laittamassa joku käsi hoitaja. Sattu ku saatana ja huusin koko ajan :DD Sit se totes, että joo ei tää mahdu sun suoneen, laitetaan lasten versio. Nyt stressaan ettei niillä mitään lasten versioo siellä Fertilitaksessa oo ja sit mua voidakaan leikata (lol). Ehkä kuitenki selviin!

      Ja ehkä se hoitaja ei vaan osannu niin siks sattu. Pelkään neuloja aika paljon, mut se itse leikkaus ei pelota yhtään. Ainakaan vielä.

      Poista
    3. Joo mulla kesti kans ihan sairaan kauan näitten kirjottaminen kun en yhtää osannu muotoilla näitä juttuja postaukseen!!! :D Jotenki oli ihan sairaan hankala kirjottaa!

      Mää toivoin niin isoja kun saa ja en kyl tiiä miten tähän ees isompia sais tuupattua kun toi halkasija täyttää koko rintakehän :D Siellä klinikalla voitte vielä muuttaa sitä mut kannattaa toki pistää mailii vielä, sinne, ne vastaa sieltä kivan nopeesti :) Mä en nähny sitä Kullamaata lainkaan kun vasta siellä sairaalassa ! Aika vähäsananen se oli, en enää muista kovin tarkkaan :D Ei mun tarvinnu juuri sen kanssa keskustellakaan kyllä mistää :)

      Joo laita joku miesten huppari vaikka tai sitte joku löysä neuletakki nii on helpointa, toki voihan olla, ettei sulla oo ees niin pahat kivut kun mulla, kai se on iha yksilöllistä ! Ja tarpeeks väljä takki, että se huppari mahtuu heittämällä takin alle ! :)

      Ok no hyi vittu toi sun kokemus tipan laitosta kuulostaa pikkusen vastenmieliseltä, onneks en oo ikinä joutunu kokeen mitään tollasta :D Tosiaan vuos sitten multa leikattiin umpisuoli niin sen takia laitettiin ja umpparin takii oon aikasemminkin viettäny yön yli sairaalassa ja molemmilla kerroilla on ollu kanyyli, tokikaan sitä umpparia ei leikattu silloin kummallakaan kerralla :D

      Pelon takia ei ainakaa kannata leikkausta väliin jättää, vaikka en kyllä usko et jättäsitkään :P siinä kun sut nukutetaan niin oot jo voiton puolella :D Älä vaan kato mitään dokumenttejä aiheeseen liittyen!!!! :D

      Poista
    4. Oon kyllä katellu kaiken maailman dokkareita vaikka kuinka enkä niidenkään takia oo perääntynyt, joten nyt mennää eikä meinata :D
      Joo mä odotan sitä nukuttamista niin paljon! hahaa, ihan mahtavaa olla tiedotamattomassa tilassa ilman huolen häivää kun palloja survotaan tonne rintakehään. Mua ne leikkauksen jälkeiset kivut pelota vaan se jännittäminen sairaalaan mennessä ja se TIPPPA!!! Mutta uskon sua kun sanot ettei se satu.

      Noniin mutta kiitos vastauksista, ihan mahtava juttu että kävin leikkauksessa ennen mua niin voin tentata sua :D

      Poista
  24. Toi mayor mistake on kyllä niin mun vikaa!! mähän oikeen tyrkytin sitä ohjelmaa sulle ja "pakko kattoo" :D Tosi järkevää toimintaa ennen tota leikkausta! Ja jos haluat joskus jatkossa suurennuttaa 10dl tissit niin mä puhun kyllä järkee sit siinä vaiheessa :''DDD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :DDDDDD Joo kyl sen dokumentin jälkeen oli vähä et HMMHMM :DD 10 desin tissit....... pitääkin laittaa harkintaan :D

      Poista
  25. Tosi mielenkiintoista lukea sun kokemuksia, vaikka itellä silikonit ei (no, ihan luonnollisesta syystä :D) olekaan olleet missään vaiheessa mielessä. Kiva kuulla että sujui hyvin, ja pakko sanoa että sulla on kyllä aivan ihania läheisiä kun auttelevat noin. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :)) Heh, ihanaa että joillain on tosiaan - luonnollinen syy olla miettimättä näitä! :D

      Poista
  26. Tosi hyvä teksti! Kerrankin ihan rehellinen kertomus eikä niitä "oli ihana konsultaatio ja ihana lääkäri ja sit oli leikkaus ja sen jälkeen heräsin niin freesinä ja elämä on ihanaa menin biitsille" :D

    Tosi paljon tsemppiä sulle ja (asu)kuvia kun oot parantunu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo heh :P

      Ja kiitos kiitos ja asukuvia laitetaan tulevaisuudessa! :)

      Poista
  27. Vauuu oon ilonen sun puolesta!! :)) mites toi maksujuttu sujuu käytännössä? et maksetaaks se koko summa kerralla jonnekkin vai?? :D kiitti jos voit kertoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinta kerrotaan siellä konsultaatiossa, usein se näkyy myös firman nettisivuilla, lasku tulee sulle kotiin muitten papereitten kanssa aika nopeesti sen jälkeen kun leikkausajankohta on sovittu ja se tulee olla maksettu pari päivää ennen leikausta! :>

      Eli mulle tuli siis ihan perus 3700,00 € lasku kotiin, jonka sitten maksoin tyyliin perjantaina, kun leikkaus oli sitten seuraavalla viikolla torstaina :)

      Poista
  28. Tiedän tasan tarkkaan mistä firmasta puhut tossa alussa, joka ei ottanukka yhteyttä vaik sovitte. tiedän koska muhun piti sielt vajaa 2vk sitten ottaa yhteyttä sovittuna aikana.ei oo kuulunu eikä oo vastannu sähköposti-pommituksiin eikä puheluihin. ottaa kyl pannuun täälläki!

    hyvä et valittit toisen firman, niin teeen mäki!

    Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä miten ees voi tehdä tollai, ilmottas vaikka paluuviestillä että "ei haluta sua asiakkaaks" niin vois todeta vaan et vittu mitä toimintaa ja ottaa muuhun firmaan yhteyttä, ärsyttävää tollane vastaamatta jättäminen - herää vaan kysymys MIKSI!

      Poista
  29. Tuli ihan itku silmään kun luin tarinas. Vaikka oon tosi onnellinen myös puolestas :)! Mulla on ollu leikkaus mielessä jo monta vuotta kun aloin huomaamaan että ei mulle mitään tissejä oo koskaan tulosssa. Tissittömyys ei oo koskaan vaikuttanu mitenkään mun itsetuntoon tai muuhun mut se ärsyttää niiiin paljon kun niitä ei vaan oo. Kuitenkin muuten oon tosi tyytyväinen omaan kroppaan mut ne TISSIT MISSÄ NE ON !!!! :D En oo kertaakaan pystynyt seurustelemaankaan koska tää asia vaivaa mua niin paljon että tuntuuu et ainoo vaihtoehto ois leikkaus, oon harkinnu sitä jo pitkään ja lukenu asiasta paljon tietoo. Voi olla, että jo tän vuoden puolella lähen hakemaan ne tissit itelleni niin vois kerrankin olla tyytyväinen :) Kiitos siis sulle kun kerrot niin avoimesti tästä aiheesta :) saa itsellekkin varmuutta lisää tän asian suhteen :>

    Paranemisia !<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos sait tästä jotain tukee sun päätökseen! :) Rohkeesti vaan ottaan yhteyttä jonnekkin firmaan ja kyseleen, konsultaatiossa ne asiat selviää! :)

      Poista
  30. Hyvä tarina. Itselleni on 2010 laitettu implantit Virossa (samalla tehtiin rintojen kohotus/muotoilu + protesointi) ja kuppikoko kasvoi entisestä DD/E => F-kuppiin (eli olin jo todella isorintainen luomuna, silikonit eivät kauheasti kasvattaneet kokoa). Yleensä mun kokoluokassa naiset menee rintojen pienennysleikkaukseen mutta mulle ei tulis kuuloonkaan. Suurensin ja muotoilin siis entisestään...

    Sinänsä mun tarina hyvin erilainen nimittäin mitään kipuja ei ollut missään vaikka leikkaus oli vaativa ja pitkä (nahkaa kurottiin paljon, tikit nännien ympäri jne). Mä en ottanut yhtäkään särkylääkettä edes ja kun pe leikattiin niin ma olin normaalisti töissä. Ainoa mitä muistan on että nännit oli semmoiset arat hieman ja hemmetin kireet ja paisuneet rinnat alussa. Muuten kaikki tosi jees. Yksilöllistähän se on. Muistan kun muut naiset keitä leikattiin oli paljon kipeämpiä vaikkei heille tehty yhtä vaativaa toimenpidettä kuin mulle, ja eniten särki niitä keille asennettiin implantit rintalihaksen alle.

    Ainoa mikä kadutti oli se etten tehnyt sitä aiemmin. Se kun oli silmät kiinni, silmät auki, ja sulla onkin täydelliset rinnat. Ei olis pitänyt vuosia sitä miettiä ja tuhlata aikaa, ja oli vielä aika halpaakin mun mielestä.

    Onnea uusista rinnoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä samaa mieltä tosta että ainoo mikä kaduttaa on, etten oo tehnyt aiemmin! Toisaalta oon aikuistunu nyt vasta iha parissa vuodessa sen verran, että tavallaan nyt oli sopiva aika! :>

      Poista
  31. Oi tosi ihanaa et oot jaksanu kirjottaa tosi kattavasti sun kokemuksesta ja sit kans fiiliksistä, oli tosi mielenkiintosta lukee! Tsemppii ja kelaa vaa sitku noi on kunnol parantunu ni ulalaa noi kivut on ollu täysin sen arvosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toi vika virke on niin totta!! :DDD Ja kiitos kovasti ja hirveen kiva jos tykkäsit!! :)

      Poista
  32. Hyvä postaus! Todella mielenkiintoinen aihe, mistä oli kyllä kiva lukea yksityiskohtaisesti. :)

    VastaaPoista
  33. Mahtavaa, että joku muukin kirjoittaa leikkauksesta omilla kasvoillaan! =)
    Samassa paikassakin ollaan oltu leikattavana. Kuulostaa kovin tutulta tuo "en pääse ylös", itselläni oli todella kivuliasta ensimmäinen kuukausi, toinen hieman helpompi vaikkakin vielä aika rampa- meininkiä. Nyt puolen vuoden jälkeen olen jo ihan unohtanut, että nämä eivät ole "omat", niin luonnolliset ne omaan kroppaan ovat! :)
    Tsemppiä ja kärsivällisyyttä paranemis- prosessiin! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ekan viikon muistaakseni tosi kipeenä, sen jälkeen on helpottanu ja nyt ei oikeestaan kummempia tuskia oo! :)

      Tosi tyytyväinen oon ollu tähän asti! Ja kiitos!!! :)

      Poista
  34. Heips! Mietein silikoneja jo paljon ennen 18wee kun boobsini oli/on tyyliin AA. Josain vaiheessa jäi. Nyt täytän 30wee ja edelleen haluaisin. Urheilen paljon mutta silti vatsani tulee ulommas kuin boobsini :D :/ ja haluaisin boobsit edelleen jotta kroppani näyttäisi sopusuhtaiselta. Mietin vain kuinka paljon vaikuttaa urheilussa :D ja kestänkö monen kkden taukoa jumpista koska nyttenkin 2 vkon tauko flunssan takii hajottaa päätä :D mutta siis oon nyt taas lukenut eri firmojen hintoja, lukenut keskustelupalstoilta kokemuksia ja nyt löysin sun blogin ja mietin kovasti jos menisin finestille myös. Aina aatellut etten Tallinnassa ota :P mut hintakin kyllä vaikuttaa. 4000€ ei ajaisi muakaan ihan vararikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl ehdottomasti kehotan meneen Finestin kautta Kullamaan silvottavaks, parempaa kirurgia tältä alalta saa hakee! :)

      Poista
  35. Heippa! Muistatko yhtään kun sulle tuli postissa kotiin ne kaikki tiedot finestiltä ja siellä oli se lomake jota varten piti ottaa ultra ja PVK. Kun mulla on nyt sellanen ongelma, että mulla tuli tänään postissa tiedot leikkauksesta ja just nuo lääkärissä käynnit pitäis suorittaa mutta lääkärit ei tienny mihin nuo tulokset ilmotetaan ? :D Eli lähetitkö sä ne tuloksen finestille takas postissa vai faksasko lääkärit ne niille vai veitkö ne laput vasta leikkaukseen menessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Käyt vaan tekeen ne ja otat mukaan sinne sairaalaan, ne kysyy niitä vasta siellä :) Jos verenkuvassa joku arvo ei osu viitteisiin niin ota yhteyttä FinEstiin vaikka sähköpostilla, ne vastaa sieltä tosi nopeesti :) Mullahan vissiin punasolujen hemoglobiiniarvo oli yli, mutta se ei ollu este leikkaukselle :>

      Poista
    2. Okei, kiitos vastauksesta! :) Mukava kun on joku keneltä kysellä, ettei tarvii heti häiritä FinEstiä ''tyhmillä'' kysymyksillä :p

      Poista
    3. Mitkään kysymykset ei oo tyhmiä! :) Mut hyvä kun asia selvis!!! :>

      Poista
  36. Hi Anniina, thanks for sharing your story. I had a plastic surgery ("tummy tuck" and lipo in the "love handles") 7 years ago in my homeland/Brazil. It still looks good. But, now I wouldn't like to travel that far to have another surgery. I am wondering how do you feel and how does it look after almost a year after your surgery with Plastiikkakirurgiafinest. Are you happy with the results? Where are the scars? Thanks in advance for your reply. Miranda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Miranda! I had a boobjob and the scars are in the fold under the breast. I'm very pleased with the results and recovery was very fast. Everything has gone well during the year and I'm able to do everything like before the operation. If I ever thought any kind of plastic surgery in the future would Fin-Est be te first I'd contact, I would honestly recommend them to everyone :)

      Poista
  37. Miksi kävit niin nopeasti hakemassa uudet urheiluliivit? hankasko ne sairaalalta saadut liikaa? Sillä itse kävin leikkauksessa muutama päivä sitten ja nää sairaalalta saadut tukiliivit on ihan hirveet ja kaiken lisäks ne osuu just leikkaushaavoihin, joka tekee olosta entistäkin kivuliaampaa. Oliko sulla sama ongelma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain toiset ihan hygieniasyistä kun sellasia tarvi ympärivuorokautisesti pitää ja ne lääkkeet sai mut hikoileen aika kovasti. Eli siis kun pesin toiset niin toiset oli päällä jne :)

      Mä tykkään niistä sairaalan tukiliiveistä hirveesti vaikkei ne esteettisesti mitkään kauniit ookkaan. Käytän niitä vieläkin yötoppina välillä, koska mulla ne oli tosi hyvät päällä eikä kyllä hangannut mihinkään :)

      Poista
  38. Mulla oli leikkaus 4päivää sitten ja tissini ovat todella kovat.. pehmeneekö ne tästä??

    VastaaPoista
  39. Hei! Mulla olis pari kysymystä sulle! Kauanko sulla kesti, että sinun rinnat alkoivat turvotuksesta pehmentyä? ja saako silikonirinnoilla nätin tissivaon esim. käyttäessä push up rintaliivejä? Sillä itselläni on leikkauksesta aikaa reilu viikko ja kerran kun kokeilin push up rintaliivejä niin ei nämä silti kovat pallot oikein tahdo vielä liikkua.. Oliko sinulla sama ongelma? Kiitos todella paljon jo vastauksestasi näin etukäteen ja mukavaa kesän odotusta sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosta turvotuksen laskusta en muista kyllä yhtään... Ja toi tissivakohomma riippuu vähä kaikesta varmaa et en osaa sanoo :D Viikko on niin lyhyt aika ettei siitä voi vielä sanoo mitään :) Hauskaa kesää sullekki !

      Poista
  40. Haluisin kysyä, mitä mieltä olit hoitajista ja saamastasi hoidosta? :) Olen miettinyt Fin-estille menemistä, mutta olen lukenut keskustelupalstoilta, että asiakkaat ovat saaneet töykeää kohtelua sairaalassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä palvelu oli hyvää, ei mitään valittamista :) En tiedä miten paljon tunnet virolaisia tai oot reissannut Virossa, mutta mun käsitys valtaosasta virolaisia on, että eestin kielessä on sellanen jännä töksäyttelevä aksentti ja ihmiset on monesti sellasia melko vähäsanaisia, joten siitä voi ehkä saada töykeen kuvan, vaikkei ne oikeesti töykeitä olisikaan. Ja kuten ei olekkaan vaan ihan perusystävällisiä pääosin. Mutta siis joo itse sain hyvää palvelua eikä hoidossakaan ollut moittimista, päinvastoin. Kovasti ne mua avusti ja lääkettä kiikutti kun tarvitsi jne :,3

      Poista
  41. Sellainen kiinnostaisi tietää, että oletko haaveillut mistään muusta toimenpiteestä silikoonien jälkeen? :) Tuliko missään vaiheessa tunnetta, että haluaa jotain lisää kun näkee onnistuneita tuloksia? Omalla kohdallani huomasin, että vähän koukuttavia nuo leikkaukset ovat. En ollut koskaan pitänyt itseäni kauneusleikkaus tyyppinä, mutta yhden onnistuneen operaation jälkeen jäi koukuttamaan josko sitä voisi joskus jotain muutakin korjata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoo että enpä oikeestaan :) Välillä käyny mielessä että huuliin vois jotain täytettä hommata, mutta en viitsi ihan 'vielä' kun tiedän että jään siihen sit koukkuun. Olen miettiny että 30 vuotis lahjaks sit vois huulille tehä jotain mut sekin on aika pian nurkan takana nii saa nyt nähdä. Kyl välillä käy mielessä et ois kiva vähä leukaa muutella ja nenää parannella ja käydä tyylii rasvaimussa, mutta toisaalta noi on aika sivuseikkoja tai sillee et ilmankin pärjää nii en oo sen kummemmin ajatellut :)

      Poista